Hyvinvointi

Maaret Kallio: ”Elämä riepottelee meitä kaikkia”

Maaret Kallio sanoo, että pahinta olisi elää kulissielämää. Tämä psykoterapeutti ei jaksa olla aina valoisa. Ylipirteä positiivisuus on harhaa.

Teksti Hanna Hyväri
11.4.2018 Voi hyvin

Nolottaa, vähän hävettääkin. En ole ehtinyt lukea Maaret Kallion uudesta kirjasta kuin muutaman kappaleen, vaikka lupasin perehtyä siihen. En ole valmistautunut kunnolla haastatteluun. Pahus.

Mutta ei hätää. Kirjan nimi on Inhimillisiä kohtaamisia. Ei siis teeskennellä tehokasta, vaan myönnetään heikkoudet jo heti kättelyssä. Mitä psykoterapeutti tästä ajattelee?

– Avoimuus herättää myötätuntoa toisin kuin jos sanoisit, ettei vain ole aikaa kaikkeen. Tulisit siis paikalle kovan kautta. Eiköhän meistä jokainen tunnista rajallisuuden. Mitä enemmän olemme sinut sen kanssa, etteivät asiat aina tai edes kovin usein mene putkeen, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia korjata ja työstää niitä.

Kallio ei päästä minua kuitenkaan näin helpolla. Inhimillisyys ei tarkoita sitä, että voi hutiloida miten vain.

Mua ärsyttää ne puheet, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ymmärrän kyllä ydinidean, mutta en silloin kun siinä on jotain laiskaa tai alisuoriutuvaa, ehkä jopa vaativaa suhteessa toisiin. Että mun ei tarvitse tässä joustaa, kun nyt vain olen tällainen.

Inhimillisyyden haltuunotto on Kallion mukaan sitä, että katsotaan kohti omia varjoja, virheitä ja kyvyttömyyttä ja kannetaan niistä vastuu. 

Harjoittelupaikka Italiassa: narkomaanien saattohoito

Maaret lähti parikymppisenä opiskelijavaihtoon ­Italian Genovaan. Hän teki sosionomin ­opintojaan. Harjoittelupaikka ei ollut helppo. Siellä saattohoidettiin aidsin terminaalivaiheessa olevia huumeiden­käyttäjiä. Silti tunnelma ei ollut masentava.

Nunnat valmistivat maukasta ruokaa. Lotrattiin oliiviöljyllä ja herkuteltiin rapealla rucolalla. Kuolema vahvisti merkillisesti elämää, josta pidettiin kiinni viimeiseen saakka. Maaret ei ole halunnut vältellä raskaita asioita. Päinvastoin.

– Olen halunnutkin hakeutua kärsimyksen äärelle. Siinä peruspylväät kirkastuvat. Ei kotkoteta turhasta. Se palauttaa nöyryyteen nopeasti. Elämä riepottelee meitä kaikkia. Ei me sitä hallita.

Siksi Maaret arvostaakin ennen kaikkea arkea. Kun elämä vaarantuu, ihminen ei kaipaa super­elämyksiä vaan sitä, että saisi taas laittaa kotona pyykkiä koneeseen.

"Tunnistin erityisärhäkkyyteni"

Genova oli nuorelle naiselle muutenkin iso käänne. Rosoisessa satamakaupungissa asui paljon afrikkalaisia maahanmuuttajia. Prostituoidut päivystivät kaduilla. Tunnelma oli toinen kuin kotona Espoossa.

– Sehän räjäytti nuoren mimmin mielen täysin.

Kerran hoitokodin henkilökunta otti oikein kunnolla yhteen. Basta! Italiankieliset lauseet sinkoilivat tulisina ilmassa. Maaret pelästyi. Tilanne oli paha. Tomu laskeutui kuitenkin nopeasti. Kollegat kertoivat, että oli tullut vähän erimielisyyttä.

– On helpottavaa, kun eletään täysillä mukana. Mulle tuli kotoisa olo siellä. Suomessa ollaan niin hirmun hillittyjä ja hallittuja viilipyttyjä. Olen luonteeltani pikemminkin italialainen.

Maaret tunnisti Genovassa ”erityisärhäkkyytensä”, eläväisen ja vahvasti tuntevan puolensa. Hän on myös herkkä. Jo pikkutyttönä Maaret ihmetteli aikuisten sanoja ja eleitä. Mistä oli kysymys? Asiat eivät aina olleet sitä, miltä ne näyttivät. Se hämmensi. Maaret jäi pohtimaan tilanteita pitkiksi ajoiksi.

Temperamenttipiirteisiin kuuluvaa herkkyyttä on toisilla ämpärikaupalla ja toisilla ruokalusikallinen.

Kuulun ämpäriosastoon. Siitä on etua. Herkkyys on supervoima, mutta on se myös rasite. Havainnoin paljon ja tunnen voimakkaasti huonotkin asiat.

"Kyseenalaistan mieltäni ja ajatteluani"

Maaret ei ollut kympin tyttö. Hän kirjoitti magnan paperit. Tiedonjano kuitenkin kasvoi opiskellessa. Sosio­nomiksi valmistumisen jälkeen hän hankki seksuaaliterapeutin ja työnohjaajan pätevyydet. Vasta kognitiivis-­analyyttinen psykoterapia upposi riittävän syvälle.

– Se meni maaliin. Kuin kotiintulo. Sain teoreettisen viitekehyksen, jonka kautta peilata riittävän syvästi ihmisen mieltä.

Opinnot auttoivat ymmärtämään myös omaa luonnetta ja toimintatapoja. Kun joku ihminen tai asia ärsyttää, Maaret ottaa pari askelta taaksepäin.

– Yritän aina miettiä, että hitto, mihin tämä mussa oikein osuu. Kyseenalaistan mieltäni ja ajatteluani. Mikä on ilmeisen takana?

Usein sanotaan, että lakkaa vatvomasta, varsinkin lapsuutta. Vellomisesta ei ole hyötyä mutta ymmärtämisestä on. Maaretin mukaan se helpottaa aina oloa.

Kun asiakas saapuu ensi kertaa vastaanotolle, psyko­terapeutti huomaa nopeasti, millaisessa vuoro­vaikutussuhteessa hän on varhaislapsuutensa elänyt.

– Se näkyy monin tavoin. Miten toinen asettuu olemaan mun kanssa ja miten reagoi? Aito ­muutos tapahtuu hyvin hitaasti. Mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse. Mua on aina kiehtonut se, miten ihminen selviää.

"Suurimmat vauriot syntyvät ihmissuhteissa"

Maaret Kallio sanoo, että suurimmat vauriot ja traumat syntyvät ihmissuhteissa. Onnettomuudet ja luonnonmullistukset ovat rankkoja, mutta niistä toivutaan helpommin kuin lähisuhteissa saaduista vammoista. Arkisissakin vuorovaikutustilanteissa tarvitaan ainakin viisi onnistunutta kohtaamista tasapainottamaan yhtä pieleen mennyttä.

Ihmissuhteet ovat myös paras lääke. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ihminen, jolle voi kertoa kaiken, mennä juureen saakka. Kaikki tarvitsevat turvasataman, jonne voi hajonneena ajaa veneensä.

Perhe ei välttämättä ole se satama. Suomessa on paljon asiallisia mutta etäisiä perhesuhteita.

– Käyttäydytään fiksusti mutta ei olla läheisiä, paljastettuja. Pidetään riittävää etäisyyttä, ettei liiaksi näy tai tule esille mitään hankaluutta. Sellaiset suhteet ovat lopulta varsin hauraita.

Tukevissa suhteissa uskalletaan riidellä ja työstää myös hankauskohtia. Tutkimusten mukaan nämä suhteet ovat onnellisimpia.

"Nykyään myydään lyhyttä ja nopeaa tietä huippuelämään"

Ristiriidat ja keskeneräisyys eivät ole kovin trendikkäitä asioita. Nykyään markkinoidaan juuri päinvastaista ääripäätä, iloista unelmaa ilman ongelmia.

– Myydään lyhyttä ja nopeaa tietä huippuelämään. Se on tosi epärealistista eikä kestä.

Trendi näkyy monenlaisten henkisten ja fyysisten valmennuskurssien kasvussa.

– On kiinnostuttu mielestä, mikä on tietysti hyvä juttu, mutta siitäkin on tullut projekti, joka pitää hioa huippuunsa. Se ei todellakaan vähennä suomalaisia kansantauteja: masennusta, ahdistusta, yksinäisyyttä ja tyhjyyden tunnetta. Ne ovat äärimmäisen yleisiä aivan tavallisten ihmisten keskuudessa.

Pysyvästä mielenrauhasta saarnaaminen on Maaretin mielestä ”ihan puppua”. Voitokas maaliintulo ei ole mahdollista ihmisyydessä. Voimme olla kohtuullisen rauhallisia monenlaisissa olosuhteissa mutta silti keskeneräisiä ja haavoittuvia.

– Onnellisuuskeskustelussa on siinä suhteessa menty pieleen, että onnellisuus nähdään ylivirittyneenä, jopa pakottavana, pinkeänä positiivisuutena. Olet epäonnistunut, jos et ole onnellinen.

Maaretin mukaan onnellisuus kasvaa hyvistä ihmissuhteista ja siitä, että on itsensä kanssa sovinnollisessa tasapainossa.

– Ei elämässä lopulta ole kysymys siitä, syömmekö oikeanlaisia hiilihydraatteja. Toki sekin on tärkeää, mutta ei fokus voi olla ruokavaliossa tai treenissä, materiassa tai titteleissä.

"Äidit tietävät paljon väärin ja pieleen"

Kun Maaret sai esikoisensa, hän oli väsynyt kuten monet tuoreet äidit. Välillä oli pakko päästä lenkille ja olla hetki yksin. Parasta oli oman äidin tunnustus. Hän myönsi ajatelleensa joskus, että voisi vaikka jättää vauvan ja lähteä menemään.

– Se oli valtavan vapauttavaa. Ei tarvinnut peitellä äitiyden tummia sävyjä. On ahdistavaa, jos pitää olla valoisaa koko ajan. Vihan tunteet ovat sallittuja, koska ne ovat vain tunteita eivätkä syö rakkautta. Kun tunteen tunnistaa, sen voima vähenee välittömästi. Tunne on eri asia kuin teko.

Suutarin lapsilla näyttää olevan kengät jalassa. Äiti sai taannoin kritiikkiä. Väsyneenä hän komentelee.

– Alan kuulemma määräillä, vaikka muulloin jaksan ohjata. Se oli hyvin sanottu! Kun äiti on väsynyt, hän alkaa toimia yksioikoisesti. Ei se ole oikein eikä sopivaa mutta inhimillistä kyllä. Pyysin anteeksi. Kammottavaa, jos äiti olisi joku mestari.

Maaretia huvittavat tietyt äitiyteen liitetyt leimat. Kuten se, että kyllä äiti aina tietää ja vaistoaa.

– Jumaliste en todellakaan tiedä! Äidit tietävät paljon väärin ja pieleen. On pelkoa ja syytöksiä lasta kohtaan, vaikka syyllisyys on oma ja pelko on oma.

Lasta hoitaa Maaretin mukaan aina vähintään kaksi sukupolvea, vaikka oma äiti olisi kuollut. Niin vahvana hoivan laatu sukupolvelta toiselle periytyy.

– Ja jos ei käsittele lapsuutensa kipuja, ei pysty siihen seuraavan sukupolvenkaan kanssa.

"Ei ole olemassa hyviä ja huonoja perheitä"

Maaret kasvoi kuusihenkisen espoolaisperheen toiseksi vanhimpana lapsena. Isä on poliisi ja äiti vakuutusvirkailija. Hyvästä perheestä siis.

Terapeutti ampuu alas tämänkin kliseen. Ei ole olemassa hyviä ja huonoja perheitä. Selkeät marginaalit tunnistetaan, lastensuojelutapaukset ja laimin­lyönnit, mutta harmaata aluetta riittää.

– Huonoa vanhemmuutta voi olla vaikka kuinka hyvässä perheessä. Sitä on ehkä vaikea tunnistaa. Iso osa suomalaista on jäänyt yksin lapsuudessaan. Vanhemmat ovat tavoittamattomia, liian ankaria tai  eivät aseta rajoja lainkaan. Lapsi joutuu ottamaan rajat asettavan aikuisen roolin. Siinä on valtavasti sävyjä.

Kirjassaan Maaret määrittelee ihmisen mukavasti: syvästi tunteva ja haavoittuva laumaeläin. Lauma on avainsana aikana, jota elämme. Maaretin mielestä kyky olla toisten kanssa on kadonnut. Ollaan koko ajan vain, että minä, minä, minä.

– Ja mun tarpeet. Vähän sellaista lapsenomaista uhmakkuutta. Laumataidot ovat monella tapaa hukassa. Ihminen ei ole kuitenkaan mitään yksin. Tarvittaisiin joustavuutta, toisten huomioon ottamista. Nöyryyttä.

Ensitreffit alttarilla oli paikka tuoda esiin hyvää tietoa 

Kun Maaretia pyydettiin Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijaksi, hän kieltäytyi heti. Myöhemmin hän tutustui formaattiin tarkemmin ja vastasi myöntävästi. Siinä sai kuitenkin  tuoda esiin tärkeää parisuhteisiin liittyvää tietoa. Maaret teki ohjelmaa kaksi kautta. Hän on ollut mukana myös parissa muussa ­tv-ohjelmassa.

Kallion blogi ja kolumnit ovat suosittuja. Niitä jaetaan eteenpäin some-kanavissa. Maaret siirtyi täyspäiväiseksi yrittäjäksi kolmisen vuotta sitten.

Taannoin eräillä kutsuilla joku kommentoi Maaretille, että hän ”haluaa tehdä yhtä mageen uran”. Kallio ei tunnistanut kommentista itseään.

– Olen tuntenut vilpittömästi palavaa innostusta näihin asioihin. Jos jahtaa onnea, se menee ohi. Täytyy olla kiinni elämässä.

Uuden kirjan kannessa hymyilee heleä nainen valkoisessa kauluspaidassa. Se ei ole koko totuus. Päivää ennen kannen kuvausta Maaret sai vaikeita ja surullisia ihmissuhteisiin liittyviä uutisia. Hän oli itkenyt ja nukkunut huonosti. Silmät olivat turvoksissa. Tilaansa hän kuvaa kirjassa näin: ”Elossa ja samalla vähän litistyksissä. Läsnä ja yhtä aikaa osin muualla.”

– Ei mulla ole suojapaikkaa. Samaa kuraa me kaikki käydään välillä läpi. Olen keskeneräinen ja opin edelleen, luojan kiitos.

Maaret sanoo, ettei pää kestäisi kulissielämää.

– Leikkiminen ja esittäminen on tosi kuormittavaa. Haluan elää avoimesti kaiken kanssa.

Maaret Kallion isot oivallukset:

1. Pikku pysähdyksiä

Hyvinvoiva mieli ei tarvitse suuria irti­ottoja vaan pieniä, arkisia pysähdyksiä. Malta päivittäin kysyä itseltäsi: miten voin ja mitä tarvitsen? Kuuntele myös vastaukset. Rakenna arjestasi kohtuullinen, sillä sen varassa elämä lopulta makaa.

2. Tunne tunteesi

Uskaltaudu tunnustelemaan mielesi maailmaa, valojen ja varjojen sävyjä. Tunteita ei tarvitse arvottaa, on tärkeää antaa kaikille tilaa. Tunne on eri asia kuin teko.

3. Suunnista pimeässä

Ihmissuhteista otetaan mittaa vaikeissa hetkissä, loukkaantumisten äärellä. Uskalla kulkea yhdessä ja yksin kohti hankalia­kin asioita. Niiden käsittely ei erota vaan lähentää.

4. Pohdi laumataitojasi

Tässä ajassa yksilölliset tarpeet ja halut saavat liian usein paalupaikan. Mieti, millainen laumanjäsen olet itse toisille. Millaista ilmapiiriä ja turvallisuutta sinä luot teoillasi työpaikalle ja kotiin?

5. Sekä että

Ihminen ei kaipaa yksin hidasta elämää eikä voi hyvin vain vauhdin kiimassa. Uskalla vaalia sekä että -otetta. Jokainen hyötyy sekä viisaasta vaativuudesta ja aktiivisuudesta että armollisuudesta ja hitaista hetkistä.

6. Elä arvojesi mukaan

Mitkä ovat tärkeimmät arvosi? Miten ne näkyvät ajankäytössäsi viikkotasolla? Arvojen mukaan eläminen tuo onnellisuutta, ei helppous tai loputon mukavuus.

7. Arvosta hyvää

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Jos mielesi täyttyy arkisista murheista, olet valtavan onnekkaassa asemassa. Huomaa se kaikki hyvä, jonka äärellä saat joka päivä olla. Elämänlanka on lopulta häkellyttävän ohut.

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi