Ekoego: muusikko Emma Salokoski

Minulla on tyypillinen suomalainen, mutkaton, suhde luontoon. Olen alun perin stadilainen, mutta vietin intensiivisesti kaikki lapsuuteni kesät mökeillä Valkealassa ja Pellingin saaristossa. Varsinkin merimökistä muistikuvani ovat romanttiset. Polskuttelimme rannassa koko kesän. Tuohon aikaan ei ollut leväongelmia.
Muutimme viime vuonna omakotitaloon. Olen saanut seurata, kuinka ihmeellinen kasvun voima on. Paljaasta maasta syntyy uutta ja kaunista. Lapsuudessani Salainen puutarha -kirja teki minuun vaikutuksen, ja nyt tuntuu, että pääsen kokemaan samanlaista puutarhan lumoa omalla pihallani. Olen viljellyt perunoita sekä kasvattanut kukkia ja pinaattia siemenistä.
Yritän toimia elämässäni ekologisten arvojen mukaan. Mieheni on kasvissyöjä, joten syön itse harvoin lihaa, senkin vähän luomuna. Pihallamme on oma komposti, sillä kotikaupungissamme Vantaalla ei ole kovinkaan paljon ekopisteitä.

Ekoesine
Olen hankkinut paljon designtavaroita halvalla Uusix-verstaasta. Se on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston luoma työpajayhteisö, joka järjestää kuntouttavaa toimintaa työttömille. Esimerkiksi vanhoista messumatoista tehdyt tohvelit ja meikkipussukat ovat ainutlaatuisia ja taidokkaasti valmistettuja. Tuotteet ovat laadukkaita ja designprintit kauniita. Verstaasta voi tehdä hauskoja ja näppäriä löytöjä.

Ekohaave
Toivoisin voivani käyttää autoa vähemmän. Aika on kallisarvoista, siksi usein päädyn ottamaan kiireessä auton. Lisäksi junaliput ovat mielestäni Suomessa räikeän kalliita. On tyhmää, että tulee halvemmaksi ajaa autolla Jyväskylään kuin matkustaa junalla. Toivoisin lisäksi VR:ltä ja HSL:tä reippaasti lisää
tilaa kulkuvälineisiin, jotta kaikkien haluk-kaiden pyörät mahtui-sivat mukaan.