Ekoego: Marianne Heikkilä

Kuka: Marianne Heikkilä
Työ: Kirkon Ulkomaanavun sidosryhmäjohtaja
Ikä: 41
Perhe: 12- ja 8-vuotiaat lapset
ja aviomies
Intohimo: Taistelu köyhyyttä,
kyynisyyttä ja epäoikeuden-mukaisuutta vastaan. Rauhan puolustaminen.
kua.fi, naistenpankki.fi

Elämäni ekokoulu alkoi isovanhempieni mökeillä, joissa vietin lapsuuteni lomat. Opin syvän kunnioituksen koko luomakuntaa kohtaan. Steinerkoululaisena tykkäsin
tehdä käsin; kalastin, sienestin, kannoin vesiä ja
kunnostin huonekaluja ja tekstiilejä isovanhempien esimerkin mukaan.
Teininä matkustin kesät ulkomailla. Näin suurkaupunkien saasteet ja välinpitämättömän elämäntavan. Vannoin, että yritän aikuisena elää ekologisesti. Jo nuorena olin kirpputorien suurkuluttaja. Nyt jatkan ystäväringissä vaatekierrätystä. Annan ja saan upeita lastenvaatteita muun muassa kahdeksalle kummilapselleni.
Hankin paikallisesti tuotettua ruokaa. Suosin Reilua kauppaa ja ympäristösertifikaatteja. Vältämme kodissa kertakäyttöisyyttä, suosimme paristojen sijaan akkuja ja ostamme energiatehokkaita kodinkoneita. Työpaikkani on Green Office -järjestelmässä. Tulostamme esimerkiksi paperia mahdollisimman vähän.

Ekoesine
Ekoesineeni on Reilun kaupan Naisten Pankin tansania-laisista pavuista tehty kahvi. Olin vuonna 2007 perusta-
massa Naisten Pankin rahastoa suomalaisten naisvai-kuttajien kanssa. Rahastolla tuetaan naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa kehitysmaissa. Juon kahvia 2–3 kuppia päivässä ja juodessani muistan, että köyhyyttä poistetaan tehokkaimmin naisia tukemalla.

Ekohaave
Haaveilen, että kehitysmaiden ja länsimaiden tulevat sukupolvet koulutetaan tietoisuuteen ilmastonmuu-toksesta. Kulutusvalinnoilla on väliä. Uusi ilmasto-politiikkaa ja keksinnöt parantaisivat uusiutuvien energiavarojen käyttöä.
Säästän hybridi-autoa varten. Olen lentänyt 18-vuotisen parisuhteeni aikana mieheni kanssa ulkomaille vain pari kertaa, lasten kanssa en lainkaan. Haluamme vähentää ekologista jalanjälkeämme.
Viisi k:ta, joiden nimeen vannon, ovat kirpputorit, kasvisruoka, kotimaan matkailu, kimppakyydit ja
kierrätys. Haluan jättää nämä kivijalat perinnöksi
omille lapsilleni. Niissä on tulevaisuus ja tehtävää,
jonka voin vanhempana välittää.

Teksti Mia Jokiniva • Kuvat Maria Miklas