Luonnolla ja minulla on viha–rakkaus-suhde. Nautin lämmöstä ja auringonpaisteesta, mutta allergikkona ja pälvikaljuisena saan varoa pölyä ja palamista. Kylmää vihaan – kuvani helvetistä ovat viime vuosien talvien kaltaisia. En reippaile tai vaeltele, mieluummin soutelen järvenselällä tai istun kivennokassa ihailemassa maisemia. Sienistä tunnistan vain kantarellin. Marjastaminen sen sijaan käy terapiasta. Mieheni on meri-ihminen, mutta itse pidän järvistä. Elementtinä vesi on mieluisa. Sillä on rauhoittava vaikutus.
Ekoesine
Naapurin innostamana olen aloittanut jätteiden lajittelun uudelleen. Lasten ollessa pieniä turhauduin, kun kukaan ei välittänyt, mihin lootaan roskat työnsi. Nyt jätteet löytävät tiensä omaan säiliöön. Unelmana on saada komposti mökillemme ja oppia käyttämään sitä. Ekoesineeni ovat muoviset laatikot, joita olen kierrättänyt lasten lelulaatikoista pyykkikoreiksi ennen nykyistä virkaansa. Toivon, että joskus saan esteettisemmän ja ekoystävällisemmän jätteidenlajittelukeskuksen.
Ekohaave
Haaveeni on, että jokaisen luontoa roskaavan tai koirankakkoja siivoamatta jättävän päälle putoasi häkki. Häkin päällä ulvoisi sireeni, joka kutsuu paikalle torutädit. Pahantekijä pääsisi vapaaksi vasta, kun tälle on luettu epäsosiaalisen käytöksen kauaskantoisista negatiivisista vaikutuksista kertova käsikirja kannesta kanteen. Sinebrychoffin puiston puistokummit ovat jo aika lähellä näitä torutätejä, mutta häkit puuttuvat ja kohde pääsee aina karkaamaan. Kunpa voisimme heittää maapallon säännöllisin väliajoin pesukoneeseen ja aloittaa elämän uudelleen vanhoista mokista viisastuneena.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2012
