Ekoego: Laura Malmivaara

Viime vuosina luonnosta on tullut minulle rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka. Lapsuuteni vietin kauniissa Kainuun maisemissa. Metsät, vaarat ja karu luonto olivat itsestäänselvyys ja helppo tapa lähteä luontoon. Perheemme retkeili melkein joka viikonloppu Vuokatissa.
Muistan äitini ihanat suklaakääretortut, joita nautittiin metsässä. Poimimme kanervia ja jäkälää ja kuivatimme niitä koristeiksi ikkunoiden väliin. Luonnonsuojelualueet eivät erityisesti kiinnosta minua. En osaa olla valmiilla poluilla.
Nykyään meri on korvannut minulle metsän. Mökilläni meren rannalla olen opetellut rauhoittumaan ja pysähtymään.
Ekologisuudessani on vielä parantamisen varaa. Aiemmin käytin paljon autoa, mutta nyt olen keskustaan muuton myötä lisännyt pyöräilyä. Kierrätän kaiken mahdollisen, ja vaihdamme paljon lastenvaatteita ystävien kesken. Koluan säännöllisesti kirpputoreja ja antikvariaatteja.

Ekoesine
Ekoesineeni on Kaarina Helakisan 1970-luvulla kirjoittama Elli-velli-karamelli-lastenkirja, jota olen lukenut nyt tyttärilleni. Se on hyvinkin ajankohtainen kirja, jossa on sanomaa ja opetusta. Pieni tyttö ryhtyy taistoon suurta tehtailijaa vastaan puolustaakseen kiipeilypuutaan. Vahva luonnonsuojeluteema on puettu kauniin sadun muotoon. Kirja loppuu sanoihin: ”Ei panna aurinkoa piiloon. Ei anneta vesien mustua ja eläinten paeta. Pidetään maailmasta huolta.”

Ekohaave
Haluan tulevaisuudessa kuluttaa vielä vähemmän. Oma mieli täytyy ikään kuin kiepauttaa uudelle taajuudelle: minun ei tarvitse kuluttaa saadakseni iloa elämään. Onneksi minulla on erittäin valveutuneita ystäviä esimerkiksi KOM-teatterissa. He ovat esimerkkeinä, ja heiltä saan vinkkejä puhtaaseen ruokaan ja ekologiseen elämäntapaan. Toivoisin myös, että Suomessa ei enää rakennettaisi ydinvoimaa, vaan suosittaisiin toisenlaisia energiamuotoja.