Olen kaupunkilaistunut maalainen, joka suunnittelee viikoittain muuttoa takaisin maalle tai edes kaupunginlaidoille. En saa kaupungin ”luonnosta” irti samaa tunnetta kuin lapsena ja nuorena Klaukkalan pelloilla tai metsissä. Kaupungissa asuessa suhde ympäristöön muuttuu: kun elämä pyörii kodin ja työpaikan ympärillä, luonto tuntuu kaukaiselta, joltakin, josta voi nauttia silloin, kun vuokraa pariksi viikoksi kesämökin kaupungin ulkopuolelta tai pulkkailee Väiskin kentällä.
Liikun päivisin työmatkat enimmäkseen kävellen. Helsingissä minulla on tapana kävellä ympäriinsä ja ihan vain nautiskella kaupunkikuvasta. Tykkään liikkua Hietaniemen hautausmaalla ja sen ympäristössä. Joskus raivokävelen stressiä pois, tosin ihan liian harvoin.
Ekoesine
Kotonamme suurin osa huonekaluista on vanhoja. Keittiön pöytä on ostettu aikoinaan vanhana ja on nyt asunut meillä jo 20 vuotta.
Ekohaave
Olisi ihanaa, jos olisi oma komposti, oma kasvimaa tai edes parveke, jossa voisi kasvattaa omat yrtit ja tomaatit. Haaveilen myös siitä, että tuotan vähemmän jätettä, kierrätän enemmän tavaroita ja opin tulemaan toimeen aina vain vähemmällä.
En pidä eineksistä. Tosin joskus harvoin repsahdan Saarioisten pitsaan, koska se on tuulahdus lukioajoista. Teemme kotona enimmäkseen ihan oikeaa ruokaa, mutta aina voi panostaa vielä enemmän lähiruokaan ja ruoan puhtauteen.
Julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2013
