Misä mahta mennä luanno ja Laaksose raja…? En erota itseäni luonnosta. Lounaissuomalainen lehtometsä on lempiasiani ja se, että talon akkunasta näkyy vain peltoa ja neljä katajaa. Uuvun, jos joudun olemaan monta päivää paikassa, joka on kokonaan ihmisen vallassa: puu kasvaa vain siellä, missä ihminen salli, ja hengitysilma säädetään nappulasta.
Ekoesine
Ekologisin esine on se, jota ei valmisteta. Tavaraakin tarvitaan, kunhan elämä ei kierry ostelun ympärille. On hienointa, kun puuhaa luonnon kanssa kahdestaan: tekee kuusenhavuista trapputrallin oven eteen, nykertää katajasta voiveitsen, pesee naaman sadevedellä. Tein pienenä nuken tuohesta, liimasin pihkalla silmusilmät, sammaltukan, risukädet. Kyl kaupastki lelui olis saanu, mut tavallissi vaa… Myötäsyntyinen mielikuvitusmaailma on paras tavarani. Ei ol tarvet trampat ulkomail taik hankki 3D-huvei, ko omas pääs mene joku filmi jatkuvaste.
Ekohaave
Surettaa, että pitääkö yhden turvan, terveyden ja täyden vatsan aina tarkoittaa sitä, että joku toinen jossain on peloissaan, riistetty, vaivainen? Unelmana olisi huolehtia muistakin eläjistä ja luonnosta, ei pitää kuluttamalla yllä talouskasvua. Jos aineetonta voisi rakastaa enemmän kuin aineellista, varoja voisi jakaa tasapuolisemmin ja käyttää maltillisemmin. Jos kaunistukseks riittäiski see, et sinitiaiset on korui päivien puis.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 05/2012
