Ekoego: Alex Ojasti

Alex Ojasti esittelee ekoesineensä ja paljastaa, miten haaveilee elävänsä ympäristöystävällisemmin.

Kuka? Alex Ojasti
Ammatti? Aikakone-yhtyeen jäsen, säveltäjä, tuottaja, NLP-master, elämänlaatuvalmentaja
Ikä? 42
Perhe? Vaimo ja kaksi tytärtä, kissa ja koira
Intohimo? Elämä

www.alexojasti.fi

Synnyin ja vietin lapsuuteni Costa Ricassa. Se on nykyään Latinalaisen Amerikan ekologisesti tiedostavimpia maita muun muassa ekoturismissa. Vanhempani kierrättivät jo nuoruudessaan valveutuneesti. Edes kananmunan kuoria ei heitetty pois, vaan ne vietiin eläinten ruoaksi. Opin samanlaisen mallin kotoa. Olen asunut myös Ranskassa ja Brasiliassa, joten olen nähnyt monenlaista kunnioitusta ja epäkunnioitusta ympäristöä kohtaan.

Mielestäni luonnosta välittäminen asettuu samalle jatkumolle itsestä ja muista välittämisen kanssa. Niitä ei voi erottaa. Teen luovaa työtä, jonka inspiraation lähteenä on monesti kävely luonnossa. Asun omakotitalossa, jota lämmitämme usein puulla. Säästän sähköä pikkuteoilla: napsautan sähkölaitteet pois valmiustilasta ja käytän energiansäästölamppuja. Remontoin luonnonmukaisilla materiaaleilla, kuten käsittelemättömällä puulla.

Ekoesine

Nämä ovat Savitaipaleen kesämökkimme avaimet. Vanhempani rakensivat mökin aikoinaan oman metsänsä puista, ja se edustaa minulle ekologisinta mahdollista elämäntapaa. Juoksevaa vettä ei ole, sähkö tulee aurinkopaneeleista, ja jätteidenkierrätyksestä huolehditaan tarkasti. Tontti on suojelukohde. Järvi vieressä on putipuhdas, ja osallistumme sen puhtaana säilyttämiseen soutuveneillen. Moottorivenettä emme hanki. Avaimenperän tarina on hauska. Asuessamme 1980-luvulla Brasiliassa annoimme portinvartijalle hänen ihailemansa Kalevala-aiheisen linkkuveitsemme. Myöhemmin hän toi pähkinäpuusta itse veistämänsä Ojasti-avaimenperän vastalahjaksi. Se pääsi näin kunniakäyttöön.

Ekohaave

Toivon, että yhä useamman ihmisen elämä muuttuisi ekologisemmaksi. Ympäristöstä välittämisen ei pitäisi olla pakotettua, vaan elämäntapa. Pienetkin teot merkitsevät. Kun omaehtoisesti sisäistää sen, että ympäristö ei ole itsestäänselvyys tai postikorttimaisema, on elämäntapamuutos ehkä helpompaa. Uskon, että ympäristökasvatuksesta kouluissa ja päiväkodeissa voisi olla suuri hyöty tuleville sukupolville.

Teksti Mia Jokiniva  Kuvat Juha Juntto