Hyvinvointi

Anne Birgitta Pessi: Hyväntahtoisuus on voimista suurin

Tutkija Anne Birgitta Pessi uhmaa vallitsevaa ihmiskuvaa. Pessi väittää, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja antelias.

Teksti Hanna Hyväri
Kuvat Johanna Myllymäki
14.3.2012 Voi hyvin

Anne Birgitta Pessi on tutkinut hyviä asioita kuten onnellisuutta, solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä. Hänen teologian väitöskirjansa vuodelta 2004 käsitteli vapaaehtoistyötä. Työn punaisena lankana on ollut merkityksellisen elämän pohtiminen. Millaista on hyvä elämä?

Pessi on päätynyt yllättäviin tuloksiin. Ison kyselytutkimuksen mukaan hyvä elämä ei esimerkiksi olekaan suomalaisten mielestä vain sitä, että on mukavaa ja mutkatonta ja kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Vastauksissa tutkijaa hämmästytti se, miten paljon ihmiset arvostivat myös vastoinkäymisiä, menetyksiä ja jopa kärsimystä. Siis kaikkea mutkikasta.

– Kun elämänkaarta katsoo taaksepäin, opettavaisimpia kokemuksia ovatkin olleet muut kuin huippuhetket ja onnistumiset, koska vasta silloin asioita on koettu syvästi. On opittu ja saatu perspektiiviä. Hyvä elämä ei olekaan ”kunhan ei vain tapahtuisi mitään” -elämää, Pessi tulkitsee.

Toki vastauksissa arvostettiin onnellisuustutkimuksille tyypillisesti ihmissuhteita, perhettä ja terveyttä, jotka ovatkin tärkeitä hyvän elämän rakennuspuita. Mutta raha ja varallisuus eivät enää lisää onnellisuutta, kun toimeentulo on turvattu ja siihen ollaan tyytyväisiä. Lottovoitto ei siis olekaan oikotie onneen. Pessi  paljastaa salaisuuden.

– Oma onnellisuus tulee enemmän sen kautta, mitä annat muille. Väittäisin, että saamme siitä makeimmat kiksit elämässä. Uskon ihmisten väliseen hyväntahtoisuuteen. Se on inhimillisistä voimista suurin.

Yhteisellä bussimatkalla

Pessi kertoo liikuttuneensa edellisellä viikolla bussissa. Nuori mies nousi kyytiin, mutta hänen maksustaan uupui 10 senttiä. Kuski pysyi asiallisen tiukkana. Ei muuta kuin takaisin pakkaseen. Poikarukka keräili kolikoitaan ja oli jo astumassa ulos, kun yksi matkustajista, maahanmuuttajataustainen nainen huudahti, että hän haluaa antaa sen 10 senttiä.

– Minä haluan antaa. Hän sanoi sen juuri tässä muodossa. Olin aivan, että vau!

Antajan tausta ei ollut ratkaiseva. Pessi on vakuuttunut, että muutkin matkustajat olisivat olleet valmiita avaamaan kukkaronsa.

– Ihmiset haluavat toisilleen pohjimmiltaan hyvää. Länsimainen kulttuuri ei ole vain virittynyt siihen, että muille antaminen voisikin olla yksi hyvinvoinnin tekijä. Vallitseva ihmiskuva on kapea, rationaalinen ja kylmä. Tavoitellaan muka vain omaa etua.

Toisenlaista todistusaineistoa on paljon, mutta se ei juuri pääse uutisotsikoihin. Reagoimme esimerkiksi fyysisesti, kun näemme, miten toista autetaan. Ihmiset ovat kuvanneet tätä laboratoriokokeissa lämpimäksi, mukavaksi ja kutittavaksi tunteeksi rinnassa.

Pessi kertoo lisää tutkimustuloksista. Kun antaa positiivista palautetta, kognitiivinen kapasiteetti laajenee. Aivokuoren hyvänolon keskukset aktivoituvat, kun lähdemme yhteistyöhön.

– Ihmisen fysiologia ja mieli ovat orientoituneet myönteisyyteen ja antamiseen paljon enemmän kuin tajuammekaan.

Tutkijaa surettaa materialistinen ja kilpailuhenkinen järjen ylivalta.

– Että ihmiset olisivat pohjimmiltaan itsekkäitä. Se on karkea virhearvio. Halu toimia solidaarisesti on kulttuurisessa muistissamme ja kehomme soluissa.

Samaa mieltä on yhdysvaltalainen psykiatri ja professori George E. Vaillaint, jonka mukaan ihmisestä on tullut menestyvä ja yhteisöllinen eläin kahdeksan myönteisen tunteen ansiosta. Näitä ovat usko, toivo, rakkaus, empatia, ilo, anteeksianto, kunnioitus ja kiitollisuus.

Lue koko artikkeli Voi hyvin -lehdestä 3/2012

Tilaa uutiskirjeet tästä!

Voimaa ja viisautta suoraan sähköpostiisi