Artiolan sisarukset Anna ja Sanni selvisivät vaikeasta perhetilanteesta ponin ansiosta. Lempeä Daisy oli turvallinen syli tallissa. Se aisti herkästi tunnetilat.
Alussa ponin hankinta oli vain hurja unelma. Artiolan sisaruksia ei enää tarvittu tutun vuokrahevosen hoidossa. Anna löysi Daisyn, 8-vuotiaan kokemattoman tamman netti-ilmoituksen perusteella 2008. Asiat etenivät nopeasti.
– Jollakin ihmeen konstilla saimme äidin suostumaan mukaan ponia katsomaan. Hän ei ole hevosihmisiä.
Daisy ei ollutkaan mikään lauhkea heppa ratsastettaessa, vaikka se on luonteeltaan kiltti ja herkkä.
– Anna ei saanut koeratsastuksella ponia laukkaamaan. Minun kanssani Dee juoksi pois alta, eikä jarruja tuntunut olevan ollenkaan, Sanni muistelee.
Hevoskauppa arvelutti molempia sisaruksia, mutta onneksi unelmasta ei luovuttu.
Poni oli turvallinen tukikohta
Ponista kasvoi perheen pelastaja. Siskosten isä kamppaili vaikean alkoholiongelman kanssa. Pienessä kaupungissa jutut liikkuivat.
– Puolitutuille olimme vain ”sen juopon tyttäriä”. Daisy ei leimannut meitä menneisyytemme eikä nykyisyytemme takia, Anna kertoo.
Perheen äiti yritti parhaansa raskaassa elämäntilanteessa.
– Hän piti seiniä pystyssä ja antoi turvaa meille lapsille. Äiti oli paljon poissa kotoa, koska hän joutui tekemään jopa kahta työtä samanaikaisesti, Sanni muistelee.
Daisy toimi tyttöjen nelijalkaisena tukikohtana. He kävivät hoitamassa ponia joka päivä vuodet ympäri.
– Vastuu Daisystä piti minua kasassa. Poni oli meistä riippuvainen. Hevonen osaa olla läsnä paremmin kuin yksikään ihminen. Talli oli paikkana turvallinen. Välillä oltiin vain hiljaa. Paljon tuli lantaa lapioitua yhdessä, Anna hymyilee.
Daisyn herkkyys toimi tytöille peilinä. Hevonen aisti, missä mielentilassa ratsastaja istui satulaan.
– Jos kuvittelin käyväni nopeasti tallilla, Dee ei antanut ottaa edes kiinni. Sain palautetta välittömästi. Dee yritti myös aktivoida minua, jos olin väsynyt, masentunut ja passiivinen. Se töni käytävällä ja tökki turvallaan kättäni, Sanni muistelee.
Daisyn seurassa sisarukset unohtivat hetkeksi kodin ongelmat.
– Voi vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut ilman Deetä. Pysyin poissa huonoilta teiltä, Sanni miettii.
Daisy on nyt 16-vuotias. Ponilla on jo ikää. Liikunnan tulee olla säännöllistä mutta ei liian rankkaa.
– Käymme tallilla viisi kuusi kertaa viikossa. Arki on melko hektistä. Aikataulut rakentuvat kuitenkin ponin ympärille. Tallilla pyrimme käymään ilman kiirettä. Haluamme nauttia jokaisesta hetkestä Deen seurassa, sisarukset kuvailevat.
Daisy ei arvostele ketään
Viime vuosi oli perheessä monella tavalla ratkaiseva. Daisyn kavioluu murtui. Vamma vaati paljon hoitoa. Rakkaan hevosen menetys kävi sisarusten mielessä.
Sitten isä kaatui. Hän sai neliraajahalvauksen.
– Käymme säännöllisesti hoivakodissa tapaamassa isää. Välit ovat paremmat kuin koskaan. Tapaturma muutti käsityksiämme. Tajusimme, että alkoholismi on sairaus, Anna sanoo.
Isä vietiin tapaamaan Daisya. Poni katsoi miestä lauhkeasti, arvostelematta.
– Dee otti hänet ennakkoluulottomasti vastaan eikä ihmetellyt, miksi isä käyttää pyörätuolia, Sanni lisää.
Anna sai viime vuonna vielä vauvan.
– Mennyt kulkee aina mukana, mutta enää se ei paina. Daisy on rakas, meitä yhdistävä tekijä.
Eläin terapeuttina
A. Suora yhteys: Hevosen, koiran tai kissan kanssa ei tarvita sanoja. Eläin vaistoaa mielentilat. Vuorovaikutus perustuu kosketukseen ja hyväksyvään katseeseen.
B. Satulassa: Hevosen liike vaikuttaa ratsastajan tunto-, tasapaino- ja liikeaistimuksiin. Aistimukset parantavat tietoisuutta kehosta, jolloin taidot kohenevat.
C. Koirakaveri: Kaverikoirat vierailevat esimerkiksi vanhusten ja vammaisten luona. Ne ilahduttavat ja piristävät. Lukukoirat auttavat lukemista jännittäviä lapsia.
Lähteet: suomenratsastusterapeutit.fi, kennelliitto.fi/kaverikoirat ja ouka.fi/oulu/kirjasto/lukukoira.
Koko juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 8/2016
