Alexander vapauttaa vartalon

Kuka?

Frederick Matthias Alexander (1869–1955)

Kotimaa: Australia
Ammatti: näyttelijä, hevosten kasvattaja

Frederick Matthias Alexander kasvoi Tasmanian saarella, suuren maatilan 8-lapsisen perheen
esikoisena. 16-vuotiaana Alexander hylkäsi hänelle suunnitellun hevoskasvattajan uran ja muutti kaupunkiin opiskelemaan näyttelemistä.
Ura ottikin pian tulta alleen.
1890-luvulla Alexanderin ääni alkoi pettää lavalla. Hän yritti saada asiantuntijoilta apua, mutta lepo ja lääkkeet auttoivat vain hetkeksi. Alexander päätteli, että koska normaalipuheessa ongelmaa ei ole, hänen täytyy tehdä näytellessään jotakin väärin. Hän alkoi tutkia näyttelemistään peilien kautta ja huomasi, että käytti kehoaan aivan toisin kuin kuvitteli. Niska jäykistyi, selän asento muuttui, varpaat jännittyivät kippuraan.
Alexander koetti muuttaa lavanäyttelemistään, mutta ääni petti yhä. Hän palasi peilien ääreen ja huomasi, että vaikka hän luuli tekevänsä kaiken kehonkäytön kannalta oikein, hän toisti yhä vanhoja tottumuksia. Näin kehittyi alexander-tekniikan ydinajatus siitä, että antaakseen itselleen ohjeita uudenlaisesta kehonkäytöstä ihmisen on keskityttävä täydellisesti siihen lyhyeen hetkeen, jolloin hän aloittaa jonkin tekemisen.
Myöhemmin Alexander muutti Britanniaan, missä
hän opetti tekniikkaansa pääasiassa yksityistunneilla.
Oppilaiksi hakeutui kuuluisia näyttelijöitä, poliitikkoja ja kirjailijoita. Vanhempana Alexander sai kaksi
sydänkohtausta ja halvaantui osittain, mutta
toipui miltei ennalleen tekniikkaansa
harjoittamalla. Ennen kuolemaansa
Alexander piti useita opettajakursseja
ja kirjoitti aiheesta neljä kirjaa.

Mitä?

Alexander-tekniikka on tapojen ja tottumusten muuttamista. Sen
mukaan tavat ovat ensin ajatuksia,
jotka toteutuvat erilaisina kehon toimin-toina. Kehonkäytön muuttamiseksi
on vaikutettava suoraan ajatteluun.
Ihminen käyttää valtaosaa vartalonsa mekanismeista, kuten ryhtiä, melko automaattisesti. Siitä johtuen on mahdollista tottua staattisiin jännityksiin, jotka vetävät kehoa kasaan tai haittaavat sen toimintoja. Alexander-tekniikan tavoite on hakea keholle pituutta ja vapautta.
Hyvän kehon linjauksen kautta peruselintoiminnot, kuten hengitys, verenkierto ja ruoansulatus, saavat tilaa toimia luonnollisesti.
Tekniikkaa opetetaan yksityistunnilla tai pienryhmässä. Opettajan kädet ja puhe ohjaavat oppilasta uuteen kehonkäyttöön. Alexander-tekniikka eroaa monista muista somaattisista metodeista, koska siinä ei tunnustella ”tuntuuko” jokin hyvältä. Kehon tuntemuksiin ei voi luottaa, jos on ohjelmoitunut kauan tekemään jotakin ”väärin”. Filosofian mukaan se, mikä tuntuu hyvältä, on vain tuttua ja pitää siksi kyseenalaistaa.

Kenelle?

Niskan, selän ja hartia-alueen ongelmista kärsivät saavat usein apua alexander-tekniikasta. Metodi on tunnettu myös esiintyvien taiteilijoiden, kuten näyttelijöiden ja muusikoiden piirissä. Suomessakin sitä opetetaan Sibelius-Akatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa. Myös puhetyöläiset, opettajat ja luennoitsijat hyötyvät tekniikasta. Laji kehittää itsetuntemusta ja kehontuntemusta, joten se ehkäisee vammoja lajeissa, joissa tehdään paljon saman liikkeen toistoa. Kymmenen yksityistuntia on hyvä aloituspaketti kokeilunhaluiselle.

Kokeile!

Aktiivinen lepoasento
Valitse kova alusta. Kasaa pään alle noin 10 sentin kasa kirjoja. Asetu selinmakuulle ja koukista
polvet. Anna käsien levätä sivuillasi. Sitten vain ole. Älä tee mitään tai hae erityistä tunnetta, kuten rentoutta. Ajatus siitä, että selkäsi ja niskasi pitenevät, riittää. Makaa paikallasi noin
20 minuuttia. Kun nouset, tarkkaile, onko
sinulla tarve ”yliryhdistää” itsesi tai
vetäytyä vanhaan asentoon. Koeta
välttää tuttuun seisoma-asentoosi
siirtymistä, ja jos onnistut, tarkkaile,
seuraako siitä jotakin uutta.

Asiantuntijana alexander-tekniikan opettaja Jyri Lamminmäki
Lisätietoja finstat.fi, alexander-tekniikka.fi

Teksti Mia Jokiniva • Kuva Timo Maijala
 

Esittelyssä lempeä laji. Niskan, selän ja hartia-alueen ongelmista kärsivät saavat usein apua alexander-tekniikasta.