Päivi Hieta antaa viisaat elämänohjeensa:
1.Varmista, että selviät omillasi.
Kannattaa hankkia koulutus. Silloin ansaitsee omat rahansa, on itsenäinen ja vapaa valitsemaan kumppaninsa. Tarvitaan myös uskoa siihen, että selviää. Siitä oli hyötyä, kun sairaanhoitajan työ oli raskasta, palkka pieni ja yksinhuoltajan arki haastavaa. Tarvitsin kimmokkeen, joka vie eteenpäin. Minulle se oli luottamus koulutukseen.
Opin selviämään jo lapsena, sillä isäni oli alkoholisti. Elämä oli epävarmaa, vaarallistakin. Äiti sanoi, että muista kouluttautua, niin selviät. Se oli naisille harvinaista vielä 1970-luvullakin.
Minulle ehdotettiin koulussa kampaajan työtä. Ei minulla ollut siihen lahjoja, hyvä että oli tukka päässä. Olisin halunnut mennä yliopistoon, mutta sinne menivät vain johtajien lapset. Sairaanhoitajaopisto oli hyvä valinta. Se on mahdollistanut jatkokouluttautumisen.
2. Ole nöyrä.
Tässä iässä ei kannata olla töiden suhteen liian valikoiva vaan nöyrä. Ei voi aloittaa ylhäältä, kun vakivirkaa ei ole. Kun muutin ulkomailta takaisin Suomeen, moni kollega ihmetteli, miten löydän näin vanhana uusia töitä. Ei ollut tullut mieleenkään, etten löytäisi.
Olen tehnyt viisi vuotta pätkätöitä. Minun piti aloittaa pohjalta eli sairaanhoitajan työstä, koska halusin perehtyä uudelleen Suomen työtapoihin. Miesten kanssa ei yleensä pärjää työpaikkakilpailussa, vaikka päällä seisoisi. Kannattaa olla avoin. Tehtävä voi olla kiinnostavampi kuin ilmoituksessa kerrotaan.
3. Mieti, mistä voit luopua.
Kun minulla on tavoite, keskityn siihen ja jätän tietyt asiat tekemättä. Teen pitkän tähtäimen suunnitelmia. On hyvä miettiä tarkasti, mihin ratkaisut johtavat. Mistä on valmis luopumaan?
Olen luopunut autosta, omakotitalosta ja avioliitosta, sillä mies ei lähtenyt mukaani ulkomaankomennukselle. Olen myös luopunut ystävistä, jotka eivät kestäneet sitä, etten pysy paikoillani. Lapsista en ole luopunut, he ovat tärkeitä.
Liikkeessä oleminen on elämäntapani: olen asunut kymmenessä maassa. Se on vaatinut paljon aikaa ja rahaa. Välillä on yksinäisiä hetkiä, mutta onneksi minulla on uusia ystäviä ja muistoni. Aika ei ole vain tulevaa ja nykyhetkeä. Myös menneisyys on koko ajan tässä.
4. Innostu uuden oppimisesta.
Ei kannata jämähtää samalle työpisteelle yli viideksi vuodeksi. Uuden oppiminen on osa itsensä kehittämistä. Se pitää mielen virkeänä, ehkäisee dementiaa ja avaa mahdollisuuksia, joita ei edes kuvitellut todeksi.
Kenttätyössä täytyy koko ajan opetella taitoja, joita ei hallitse. Se on kiinnostavaa. Minulle ei ole tärkeää, että asiat ovat aina samoja. Olen utelias. Haluan tietää, mitä muualla tapahtuu ja miksi asiat ovat toisaalla erilaisia.
Minulta kysyttiin työssäni Suomessa, vastustanko uuden tietokoneohjelman oppimista. Miten voisin vastustaa jotain, mitä tarvitsen työssäni?
Minua motivoi halu olla hyödyksi niille, joiden kanssa työskentelen. Kannattaa sitoa uuden oppiminen käytettävissä olevaan aikaan ja hyväksyä, ettei kaikkea vain opi.
Välillä pitää priorisoida. Minä priorisoin esimerkiksi urheilun, sillä se vaikuttaa työssä jaksamiseen, antaa itseluottamusta ja rohkeutta. Sanoin pojalleni, että suoritan mustan vyön taekwondossa, vaikka siihen menisi aikaa. Ja niin myös tein.
Päivi Hieta, 55, on erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti, terveystieteiden maisteri ja kolmen lapsen äiti.
Hän on toiminut hoitotyön johtajana ja työskennellyt kriisialueilla.
Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 04/2015
